Voihan Bonnie...

"Bonnie, BONNIE! Mihin se keltainen karvapullukka taas juoksi..." Arthur kirosi marssiessaan hikisenä kohti jo tähkällä olevaa kaurapeltoa, joka tahtoi olla yksi bonnien kohteista. Bueno seisova pöytä. Nyt kun Olivia on harrastanut Clydellä valmentautumista tallin tiimissä, on poni ruunauksenkin seurauksena rauhoittunut roimasti vapaa-aikanaan, eikä ole lähtenyt tyttöystävänsä perään aitojen toiselle puolelle. Onneksi jälkikasvukin katsoo mammansa toimintaa oudoksuen, ja jää isäpappansa kanssa korvat hörössä katsomaan keltaisen kipittäjän perään.
​
     Tälläkin kertaa Bonnie löytyi kyseiseltä kaurapellolta, muttei niin innokkaana kuin yleensä... Poni oli mahdollisesti ollut karkuteillä montakin tuntia, sillä koko talliporukka on ollut tanssilattiavalmistelurakennussiivous-hommissa Lucasin mökillä, josta ei pihatoille metsän läpi näe. Arthur käveli vaaleanpunainen riimu ja riimunnaru olallaan Bonnien luokse, joka narskutti hampaitaan yhteen korvat puolitangossa, hieman takaviistoon osoittaen. Kipukasvot olivat helposti tunnistettavissa. Tuhkanharmaa hiuksinen poika huokaisi ja nosti riimun niskahihnan Bonnien karvaisten, keltaisten korvien yli ja lähti taluttamaan tammaa ponipihattoa kohti. Matkan Bonnie käveli kankeasti, välillä vatsaansa puskien. Ei hyvältä vaikuta, Oliver paikalle ja eläinlääkärille soittamaan...