Blondi, hieman ylikierroksilla käyvän näköinen, mies nojasi valkeaan Valkkatallin kentän aitaan leukaansa mietteliäänä hieroen. Uusi kouluratsastaja, Victor Bergel, Norjasta asti ratsasti Taxia kauniisti ja määrätietoisesti, mutta tätä blondi ei ollut vahtimassa. Oliver oli vaipunut ajatuksiinsa niin syvälle, ettei huomannut edes miehensä taiteilevan Amonin kanssa ohitse, eikä sekään ollut mikään hiljaisin projekti se, sillä orin kavioista puolet tai suurin osa oli yleensä ilmassa – varsinkin näin mukavan kirpakkana syysaamuna. Vasta Victorin koputtaessa kouluraipalla puuaitaa Oliverin nenän edessä, sai tuo miehen huomion.
”Mahtaa olla toisella paljon mielessä, kun virheettömällä passagella ei Taxi saanut huomiotasi” Victor selitti norjalainen aksentti korostaen tuon hienostunutta olemustaan. Musta puoliveritamma pärskähti ja ohjien ollessa pitkinä, ylsi tuo puhaltamaan lämmintä ilmaa Oliverin kasvoille. Mies korjasi purppuran villapiponsa asentoa. ”Vähän liikaa” blondi myönsi huokaistuaan ja hengitettyään syvään. Luvassa olisi kuunvaihteessa kilpailut, joihin olisi määrä tulla tilan oman rodun ensimmäisiä yksilöitä. Blondille oli kasautunut paineita kasvateistaan, vaikka niistä niin kovin ylpeä olikin. Olivatko kasvatit terveitä ostotarkastuksenkin jälkeen? Oliko jotain jäänyt huomaamatta verikokeista? Riittikö hevosilla potentiaalia niin korkealle, kuin oli luvattu? Riittivätkö hevoset omistajilleen? Oliko hevosista ylipäätään kilparatsuiksi? Blondi ravisti päätään kuin hevonen konsanaan, mutta vain omia ajatuksia karkottaakseen. Kilpailut muuten olivat tuttu juttu, eivätkä niinkään aiheuttaneet päänvaivaa. Arki Baffner Estatessa rullasi kuten pitikin, eivätkä edes Mark ja Antonio olleet ehtineet rikkomaan mitään hetkeen työkoneillaan. Asiat olivat pääasiassa siis hyvin. Victor oli hiljaa seurannut Oliverin silmiä ja kasvojen ryppyjen kasvamista viimeisten viikkojen aikana, eikä mies ollut ollut noussut satulaan siinä ajassa kertaakaan. ”Kuules, nyt mennään hakemaan sulle liikkuva terapiatuoli” hopeahiuksinen hienostomies huokaisi ja väisti Taxin lähemmäs aitaa, ohjaten Oliverin nousevan taakseen. Vastahakoisesti blondi sen teki, mutta miehen oli tarkoitus päästä lähemmäs tietokonettaan kuitenkin. Valkkakentältä Taxi käveli pärskähdellen, kaulaansa löysien ohjien ansiosta kunnolla venyttäen, kohti jo ruskeaan sävyyn taittuvia laidunmaita. Victor jätti Oliverin portille, josta pääsi mammojen aitaukseen, ja jatkoi sitten matkaansa mustan ratsunsa kanssa tietä pitkin. Laitumelle päästyään Oliver sai hörähdystervehdyksen kuudella eri äänellä, mutta kaikki jäivät muutaman metrin päähän pörisemään ja ihmettelemään. Mies tiesi, että tunnetilansa piti herkät eläimet loitolla, kunnes tuo rauhoittuisi. Se tosin oli vaikeaa, sillä tuntui kuin stressitila olisi pinttynyt Oliverin olemukseen niin, että se olisi jo osa miestä. Oliver käveli suuren vesiastian luokse sitä puhdistamaan ajatellen, että ehkä sen peseminen rauhoittaisi hänen oloaan. Pikkuhiljaa Oliver vaipui ajatuksiinsa, mutta tällä kertaa muistelemaan aikoja, jolloin hän vain ratsasti. Nyt blondi oli palkannut tallille enemmän ratsastajia ylläpitämään hevosten kuntoa ja tasoa, kun hevosmäärä oli kasvanut eikä vuorokausissa enää riittäneet tunnit maatilan, hevostallin ja perheen pyörittämiseen. Samalla blondi muisti, kuinka oli livahtanut mekkoliikkeeseen sovittamaan Kieranin kanssa häämekkoja. Naurahtaessaan mies tunsi lämpimän huokauksen niskassaan. Joku hamusi myös tämän hiuksia. Samassa purppura villapipo putosi vesiastiaan, jonka jälkeen blondi käänsi katseensa taakseen toinen kulma kysyvästi kurtulla. Vastassa oli punaisen lempitammansa pitkäviiksinen turpa, joka huokaisi uudestaan lämmintä ilmaa kohti miestä, tällä kertaa tämän kasvoille. Katsoessaan suuren puoliveritammansa merensinisiä silmiä Oliver herkistyi ja vajosi maahan nyyhkyttämään, purkamaan huoliaan joita tuo oli sisällään niin kauan pitänyt. Hetken päästä punainen puoliveritamma alkoi huulillaan hamuamaan ihmisensä hartioita ja laski päänsä miehen syliin, saaden blondin nyt kyyneleet vaihtumaan itkunsekaiseen hekotukseen. Hessu oli ajanut laiduntoverinsa kauemmas laiduntamaan, kun oli itse tullut omistajansa henkiseksi tueksi. Oliver nousi seisomaan ja pudisti vaatteitaan, kun tamma tapitti silmillään miestä korvat hörössä, pää hieman säkälinjan alla. Blondi kurtisti taas kysyvästi kulmiaan, kävellen sitten tamman toiselle puolelle tuon ilmettä kummastellen, rapsutti tämän säkää ja sain vain osakseen samanlaisen katseen. ”Mitä nyt?” Oliver kysyi lempeään sävyyn, jolloin Hessu katsoi laituminen portille. Jaa jaa, mies mietti ja asteli portille, avasi sen kokonaan ja päästi tamman ulos. Hessu liikkui kuin se olisi ollut pitkän riimunnarun päässä, vaikka todellisuudessa hevosella ei ollut edes riimua päässä, kuten hevosille yleensäkään ulkoillessaan, jotta vahinkoja ei syntyisi esimerkiksi hevosen jäädessä riimustaan jumiin. Blondi oli portin sulkiessaan lähtemässä jo kävelemään, mutta tamma korvat taakse osoittaen seisomaan, katsoen pää ylhäällä muualle kuin sanoen ”et sä nyt ymmärrä sitten yhtään mitään”. Oliver naurahti ja käveli tammansa luokse, taputti tämän lautasian ja silitti selkää. Hetkeen ei Hessulla ollut ratsastettu, sillä mies ei edelleenkään huolinut ihan ketä tahansa rakkaimpansa selkään. Punainen hevonen oli saanut lomailla ja eläköityä rauhassa sillä Oliver oli ajatellut sen olevan parasta niin hienon uran tehneelle hevoselle. Tamma tönäisi turvallaan Oliverin kylkeä miehen vajotessa taas ajatuksiinsa, saaden tuon taas naurahtamaan. Mies kapusi 170-senttisen hevosen selkään kankeammin kuin ennen, mutta pääsi kuitenkin kyytiin. Hessu seisoi koko kiipeämissession ajan paikoillaan, pää korkealla ja korvat taakse osoittaen, muttei liikkunut mihinkään vaikka projekti ei ollut mikään mielekkäin tai nopein. Fyysinen kunto oli molemmilla laskenut, josta mies oli myös häpeissään. Hessu lähti omatoimisesti kävelemään soratietä pitkin tallia kohti. Oliver oli ymmällään, muttei kyseenalaistanut sen enempää, sillä tamma käveli varmasti ja rauhallisesti. He kävelivät soratietä pitkin niin pitkään, kunnes Hessu kääntyi Lucasin metsän poluille, jonka jälkeen kaksikko seikkaili rannalla ja metsässä välillä vain seisoen ja hengitellen raikasta ilmaa. Kokonaisuudessaan Oliver oli ”kadoksissa” noin kolmisen tuntia, joka oli saanut tallin työväen jo huolestumaan, mutta nähdessään kaksikon antoivat he asian olla. Ymmärrys, se taitaa olla yksi hienoimmista asioista Baffner Estatessa. ”J-jahas” Victor ihmetteli ääneen seitsemän hevosen tammalauman ohi, joka vuorollaan roiski kuraista, joustavaa esinettä ympäri laitumen etureunaa rapa roiskuen. Ainakin leideillä oli hauskaa. Victor voi vain toivoa, että esine ei ollut minkään raato, sillä tuo ei aikonut vastakiillotettuja kenkiään mennä kuraamaan.
0 Comments
|
TÄMÄ ON VIRTUAALITALLI
UpdatesTallipäivityksiä tekstimuodossa. Jos on.
OTSIKKO ... 1.3.2022 R.I.P. Taboo :( OPEN 16.11.2021 Boxi auki, tämmöistä lootaa en olekaan sivuilleni ottanut sitten Suntuubin jälkeen... Noh, piti kirjoittaa ylös että hevosia rekkailtu niin PKK kuin VRL:nkin listoille. Myös porrastettuja taas ralliteltu läpi tallin hevosten kanssa. Arkisto
April 2022
Tagit
All
VIRTUAALITALLI
|