”AMBERLY STOLLY, ALAS SATULASTA KUIN OLISIT JO” kaikui kerran vuosikymmeneen Oliverin karjaisu, joka sai Lucasinkin sydämen hyppäämään kurkkuun oman järvensä rannalla. Kierankin vilkaisi vain sivusilmällä Monan kyydistä, suunnaten sitten tieltä maastoesteradalle, päättäen olla ottamatta osaa tähän sotaan. Kotopuolen kentältä lähes mikään ei jäänyt tiellä kulkeville salaisuudeksi, joka saattoi olla naisen ajatuskin. Tämän ajatusmaailma ei oikein kohtaa yhteen Oliverin kanssa, joka ottaa hevosten huonosta kohtelusta reippaasti itseensä. Amberly kiskoi ja potki panikoivaa Callya rumasti pienellä ympyrällä, jossa tamma puhkui ja puhisi silmänvalkuaiset vilkkuen. Oliverin raivon aistivan myös karvapallot ponipihatossa, jotka lähtivät pukittelemaan ympäri kuraista aitaustaan, saaden kahden muunkin pihaton jengit mukaan riehaan.
Sanomattakin taitaa olla jo selvää, että Oliverin raivo on tiluksilla hyvin harvinainen näky, jos edes ikinä havaittavissa. Valmennettavienkin kanssa mies on kärsivällisyyden perikuva, mutta nyt mies kihisi raivosta, kun Amberly oli lähtenyt sooloilemaan herkän tamman kanssa ja varustanut sen jos jonkinmoisilla lisäohjilla, gramaaneilla ja kannuksetkin oli laittanut jalkaansa. Nainen potki hevosta eteenpäin ja samalla nyki ohjasta. Oli ihme, ettei tamma ollut tikkuna pystyssä näin sekavilla avuilla – tai tässä tapauksessa käskyillä. ”Eihän sinua voi päästää itsenäisesti satulaan” Oliver sanoi suoraan, nyt neutraalimpaan äänensävyyn, hengitellen raivoaan johonkin taivaan tuuliin. ”Tietääkseni et ole saanut lupaa edes ratsastaa Callya. Äläkä luulekaan laittavasi tätä kenenkään muun niskaan” mies jatkoi, ristien kätensä eteensä. Amberly käveli tamman kanssa parin metrin päähän miehestä ja hyppäsi alas satulasta. Nainen ei sanonut mitään, katsoi vain Oliveria nenänvarttansa pitkin, kuin omistaisi hevosen, paikasta puhumattakaan. Miehen tunteenpurkaus taisi pelästyttää naisenkin, tai ennemminkin kolhinut tämän egoa. Oliver huokaisi syvään ennen suunsa avaamista uudelleen. ”Sinä siivoat valkkatallin lattiasta kattoon ja tarhat, jos aiot täällä vielä haluta oppia. Minä ratsastan Callyn. Kun olet saanut urakkasi päätökseen, voin katsoa mitä kanssasi teen” Oliver kertoi päättäväiseen sävyyn ja Amberly toimittikin tamman ohjat miehen käteen, marssien sitten kannukset vilkkuen pois kentältä. Oliver huokaisi jälleen ja siirtyi rauhoittelemaan tammaa, joka pää taivaissa, silmänvalkuaiset vilkkuen näytti siltä, että pian tuo lähtisi juoksemaan henkensä edestä. Cally onneksi luotti mieheen ja rentoutuikin pian, harvinaisen syvään huokaisten. Niin Oliver pääsi kapuamaan tamman selkään ja lähti talsimaan kohti maastoesterataa, jossa Kieran ravaili ympäriinsä Monan kanssa. Mustanruunikolla tammalla oli tänään rennompi päivä, enemmänkin palauttelua ja testailua edellispäivän hierontatuokion jäljiltä, jonka Oliver oli tammalle pitänyt. Kieran hyppäsin hallitulla laukalla pienemmän risuesteen ja saapui sitten miehensä luo, joka voikon selässä hammasta purren pidätti tunteenpurkauksen tunteenpurkausta. ”Annoitko jo tuomion?” Kieran kysyi ja käyntiin siirtyessään antoi Monalle pitkät ohjat. ”En kyennyt” Oliver vastasi, niiskautti nenäänsä ja silitteli Callyn kaulaa. ”Ensimmäinen vaikea asiakas pitkään aikaan, eikä edes omalla hevosellaan vaan oli omin päin halunnut Callyn ”laittaa ruotuun”” ”Jaa että semmoinen… Eikä Arthurin opit olleet menneet läpi?” ”Ei ilmeisesti, tai kyllä se valvonnassa yrittää ainakin esittää, mutta saattaa vain keksiä tämmöisiä tempauksia yksinään” ”Täytynee pistää tytölle henkilökohtainen vahti tallilla ollessaan, kai pistit sen muuten töihin?” Kieran heitti hymähtäen. ”Kunhan se ei ole Marc, poikaparka on ihan lääpällään” Oliver jatkoi surullisesti naurahtaen. ”Joo, valkkatallin saa hän siivota ja tarhat ennen tapahtumaa” ”Hah, hyvä!” Kieran naurahti ja kaksikko jatkoi lenkkiään maastoesteradalta metsään. ”Täytyy palata alkeisiin, täytyy Amberly laittaa Olivian ja Katerynin kanssa ponitunneille” Oliver huokaisi. ”Varmaan riimulla ja paalinaruilla, sekä yleissatulalla kenttää kiertämään” ”Saattaisi toimia” Kieran totesi mietiskellen. ”Muista toki, että lusikallakin voi lyödä” ”Muistan” Oliver vastasi surullisen oloisena. ”Saanko minäkin osallistua niille tunneille?” Kieran virnisti leveästi ja räpytteli silmiään nopeaan tahtiin. ”No tottahan toki, otetaan toki Olivia ja Edikin mukaan” Oliver naurahti miehensä koiranpentuilmeimitaatiolle.
0 Comments
Leave a Reply. |
TÄMÄ ON VIRTUAALITALLI
UpdatesTallipäivityksiä tekstimuodossa. Jos on.
OTSIKKO ... 1.3.2022 R.I.P. Taboo :( OPEN 16.11.2021 Boxi auki, tämmöistä lootaa en olekaan sivuilleni ottanut sitten Suntuubin jälkeen... Noh, piti kirjoittaa ylös että hevosia rekkailtu niin PKK kuin VRL:nkin listoille. Myös porrastettuja taas ralliteltu läpi tallin hevosten kanssa. Arkisto
April 2022
Tagit
All
VIRTUAALITALLI
|