”Missä on Taboo, MISSÄ ON TABOO?!” kaikui Reubenin huuto Lucasin navettarakennuksessa. Hevosten keruu laitumilta, lumimyräkältä suojaan oli onnistunut tähän asti enemmän vähemmän ongelmitta, mutta nyt Taboota ei näkynyt missään. Hopeahiirakko andalusianhevosori oli kadonnut kuin tuhkana tuuleen, eikä karjaakaan ollut näkynyt pitkään aikaan pihapiirin lähettyvillä. Miehet olivat vain olettaneet eläinten lymyilevän puuston suojissa kamalaa viimaa. Reuben marssi hakemaan viittamaista toppatakkiaan Zebran karsinalta, joka seisoi karsinan nurkassa kauhusta kankeana. Ulkona kävi niin kova puhina, että kuulosti siltä, kuin katto lähtisi pian irti liitoksistaan.
”Hei… Äläs nyt, josko odotetaan vielä hetki?” Lucas kysyi huolestuneeseen sävyyn Reubenilta, joka avasi jo navetan pienempää ovea, josta puhalsi kylmää viimaa rakennukseen. Punapää huusi vielä jotain Reubenin perään, mutta tämä jätti kylmästi ystävänsä sanat huomiotta ja sulki puuoven perässään. Lunta tuprutti niin sankasti, että otsalampun kanssa ei meinannut eteensä nähdä. Viimeisen tunnin aikana lunta oli tullut ainakin useamman kymmenen sentin verran, mutta kevyt pakkaslumi liikkui dyynimäisesti pitkin tilusta tuulen voimasta. Lunta siis saattoi paikoitellen olla vain nilkkoihin, kun jossain lunta saattoi olla melkein napaan asti… Järvi oli jäätynyt lähes umpeen ja kun sen yli nyt katsoi, saattoi nopeasti liikkuvien pilvien välistä nähdä kuun, joka epätoivoisesti yritti valaista miehen matkaa, kun tuo kahlasi lumessa metsänreunaa pitkin. ”TABOOOO! Tule kotiin!” mies huusi, vislasi ja huusi lisää. Hengästyneenä ja vastatuulessa ääni tuntui katoavan tuulen mukana väärään suuntaan. Lehmien laitumen puolelle kiivetessään pelko ja ahdistus kiipesivät miehen selkärankaa pitkin ylös ja alas, sekä ahdistaen tämän keuhkoja jo entisestään. Aivan aidan tuntumassa makasi tumma hahmo verisessä lumessa. Ilman kuunvaloa hahmoa ei olisi huomannut, ja vasta lähemmin tutkiessaan Reuben tunnistin hahmon suden surmaamaksi naudaksi. Tieto samalla helpotti miehen oloa, mutta myös aiheutti lisää stressiä – hänen hevosensa on nyt siis jossain päin metsää mahdollisesti suden, tai useamman, piirittämänä tai välipalana. Tiedossahan on, että Baffner Estaten tontilla on pyörinyt muutaman suden kokoinen, oudosti käyttäytyvä lauma, joka on pelotellut ratsukoita ja lenkkeilijöitä metsäreissuillaan. Asialle ei olla tehty mitään, sillä ne eivät olleet haahuilleet vielä pihapiiriin, vaan pyörineet pelloilla ja metsissä. Jonkinlaista käytöshäiriötä voidaan jo tässä vaiheessa epäillä, sillä sudet eivät ole surmanneet pelkästään ravinnokseen, vaan myös huvikseen, syömättä kohdettaan. Metsään päästessään Reubenin matkankäynti helpottui hieman, sillä suurin osa lumesta oli jäänyt puuston latvoihin ja lähtenyt sieltä tuulen mukana muualle ennen maahan asti putoamista. Verijälkiä ei aidan viereltä löytyneen ruhon jälkeen ollut näkynyt, eikä jälkiä muutenkaan. Mies kulki siis puhtaasti intuitionsa perässä pitkin pimeää, kuun valaisemaa metsää, jossa tuuli ulisi aavemaisesti puunrunkojen välissä. Päästyään metsäaukealle, jossa karja usein piti välipalatauon metsässä kuljeskellessaan, miehen mielessä maailma pysähtyi hetkeksi. Polulla makasi pienempi raato, jonka mies tunnisti sudeksi. Harmaa-valkoinen karvapeite heilui tuulenpuuskien tahtiin, kun mies tapitti raatoa syke korvissa jumputtaen. Samassa aukealla alkoi kuulumaan ulinansekaista mölinää, johon yhtyi myös hevosen puhina ja kova töminä lumista maata vasten. Siellä se Taboo nyt oli, lumimyrskyssä potki ja hyökki kohti paria sutta. Yhden ori oli oletettavasti teilannut polun varrelle, jättänyt isäntänsä löydettäväksi. Reuben ei kyennyt liikkumaan, vaan oli täysin jähmettynyt katsomaan, kun hevosensa melkein käsin kosketeltavalla raivolla yritti saada sudet hengiltä. Kuin robottina mies lähti talsimaan näkyville, jolloin ori huomasi omistajansa ja tämän lumivalkoiset hiukset. Tuntui siltä, kuin aika olisi taas jähmettynyt paikoilleen: tuuli ei enää ulissut korvissa, sekä lumihiutaleet lipuivat kevyesti ja hitain liikkein näkökentän ohi. Kunnes eivät enää sitä tehneetkään. Yksi susista loikkasi orin niskaan, keikkui rodeossa hetken mukana, kunnes putosi matkasta. Taboo ähkäisi ja tähtäsi nopeat kavionsa vielä viimeisen kerran susia kohti, jonka jälkeen otti lumi pöllyten vauhtia, laukaten kohti polkua, jossa Reuben seisoi. Mies väisti askeleen sivuun ja tarrasi orin harjaan, kun tuo hidasti parin askeleen verran raville miehen kohdalla. Heti ei Reuben päässyt kyytiin asti, vaan juoksi orin vierelle sen pitkään harjaan tarrautuneena, sillä lumessa kahlaaminen oli imenyt miehestä lähes kaikki voimat. Lopulta mies sai kammettuaan itsensä selkään samalla, kun hopeinen ratsunsa laukkasi kovaa kyytiä myötätuuleen metsässä. Oli lumoavan näköistä, kun hevosen karvapeite hohti kuunvalossa ja yhdessä nuo jahtasivat tuulessa riepottelevia lumihiutaleita. Ratsukko kiisi läpi metsikön, ohi naudanruhon, hyppäsivät yli lehmäaitauksen aidan ja suoraan navetan pihalle. Lucas odotti paikalla huolissaan, kun Reuben putosi selästä laskeutuessaan polvilleen maahan. Taboo seisoi jalat täristen, puuskuttaen kuin viimeistä päivää. Päästyään navetan lämpöön Reuben pikkuhiljaa sai kerrottua Lucasille, mitä oli tapahtunut. Samalla ori tutkittiin päästä jalkoihin, eikä näyttänyt hyvältä. Hopeankuultava hevonen oli yltäpäältä verta vuotavien naarmujen ja haavojen peittämä, eikä ollut muutenkaan loisteliaan näköinen. Kipuilme oli selvä, sekä tuo osoitti aggressiota jokaista sitä lähestyvää sielua kohti – jopa tallikoirat saivat osansa, jotka kävivät vai huolissaan nuuskimassa. Lucas loi surullisen ilmeen Reubenille, joka vettä tihkuvien, lumivalkoisten hiustensa läpi katsoi hevostaan kyyneleitä tukahduttaen. Eläinlääkäreitä on turha tavoittaa, kaikki ovat varmasti jo jossain katastrofitilanteisiin joutuneita kasaan parsimassa tai jumissa jossain tiellä. ”Lääkekaapissa on säilössä kipulääkettä, voidaan antaa sitä ainakin, jos ei muuta keksitä” Lucas sanahti pehmeään sävyyn ystävälleen ja taputti tuon olkapäätä. Reuben nyökkäsi. Kyllä eläinlääkäreitä oli yritetty tavoittaa, mutta kaksi kolmesta meni vastaajaan ja kolmannen toimistotyöntekijä vastasi pahoitellen, että syöttäkää särkylääkettä ja tehkää minkä parhaaksi näette, kukaan ei välttämättä useampaan päivään ehdi paikalle. Ei heille vihainen voi olla, tekeväthän nuo vain työtään, mutta tottakai siinä tilanteessa iskee epätoivo. Itse ajamaankaan ei voi lähteä, ja muilla on kädet täynnä toisten tallirakennusten päivystämistä. Lääkkeen löydyttyä miehet saivat jotenkin särkylääkkeen pakotettua orin kurkusta alas, ja taas näytti ilkeästi hampaitaan kaksikolle. ”Mitä mieltä olet?” Lucas kysyi ääneen, kun puolen tunnin päästä Taboo pystyi vihdoin huokaisemaan helpotuksesta ja pahimmat kivut antoivat armoa vahvan kipulääkeannoksen ansiosta. ”Taidat tietää, minkä kannalla olen” Reuben vastasi ja puri huultaan. ”Hyvä on” Lucas vastasi hiljaa, ja lähti taas. Reuben käveli orinsa karsinaan ja silitti tuon veren tahrimaa kaulaa huokaisten. Vaikka ori ei ole vanha, ei todellakaan – vasta 12-vuotias, mutta tuli Baffner Estateen ollessaan 8-vuotias. Kaltoinkohdeltu nuoruus on jättänyt jälkensä Taboon luonteeseen ja kehoon, kun sillä Espanjassa asuessaan käytettiin muun muassa rautaista turparemmiä oria kontrolloidakseen ja pitkiä kannuksia jonkinlaisen reaktion saamiseksi. Nämä siis selästä käsin, ties mitä hevonen on saanut kokea, kun sitä on käsitelty maasta. Joten, Reubenin mielestä armollisinta olisi päästää ori ikivihreille nyt, sillä vaikka pintahaavat saataisiin parsittua kasaan, epäili hän hevosella olevan myös häikkää lantiossaan. Kengättömäksi jäänyt hevonen on oletettavasti kaatunut jäisessä metsässä ja mahdollisesti jopa murtanut jotain luitaan, joita se on peitellyt adrenaliinin voimalla, kunnes aggressioi kaikelle elävälle ja sitten sai särkylääkettä. ”Joudumme ottamaan sen ulos, sillä, tiedäthän…” Lucas palasi pahoittelevalla ilmeellä mukanaan ruisku ja lääkepullo, jonka mies oletti olevan rauhoittavaa. Selässään tuo kantoi pitkänomaista laukkua, jossa oletettu lopetusase oli piilotettuna. Reuben vain nyökkäsi jälleen, puki mustan nahkariimun Taboon päähän ja lähti taluttamaan tuota pitkällä narulla ulos karsinasta, sitten ulos navetasta, nurkan taakse. Ori kulki hyvin vaivalloisesti ja ontuen, jonka nähdessään mies tunsi kamalia omatunnontuskia siitä, ettei ole kyennyt antamaan hevoselleen parempaa päätöstä maalliselle elämälleen. Tuuli ulisi edelleen yhtä kovaa, kun aikaisemminkin, mutta tällä hetkellä uutta lunta ei tullut, vaan puissa olevat lumet liikkuivat pyörteittäin pitkin pihaa ja järven jäätä. Lucas antoi orille rauhoittavaa ja Reuben rapsutteli karvaista ystäväänsä, yrittäen sitten pyytää oria makaamaan ohjein, joilla tuo oli vasta viikko takaperin opettanut oria menemään makuulleen herkkujen avulla. Valitettavasti nyt herkkuja ei ollut mukana ja tilanne oli muutenkin sydäntä särkevä. Taboo kävi kuin kävikin ähisten makuulleen olkipaalin kylkeen. Reuben istuutui hevosensa viereen ja silitteli tuon suurta, hopeanharmaata päästä ja katseli hevosensa lempeän ruskeita silmiä kuunvalossa, kunnes rauhoittava pääsi vaikuttamaan kunnolla. Reuben riisui Taboolta riimun, asetteli hevosen pään ja harjan kauniisti oljille ja pyyhki kämmenillään ja olkia käyttäen orin karvapeitteeltä pahimpia veriläiskiä ja sotkuja. Kun mies oli valmis, tämä halasi viimeistä kertaa rakasta ystäväänsä, kääntyi ympäri ja nyökkäsi Lucasille. Reuben käveli, kunnes löysi itsensä järven rannalta katsomassa kuuta pilvien välistä. Hetken taivaalla oli pilvetön alue, josta paistoi täysikuu tähtineen ja mies oli kuvittelevinaan näkevänsä tähdenlennon, mutta kyynelten sumentavat silmät saattoivat valehdellakin. Reuben seisoi aloillaan, kunnes Lucas tuli kutsumaan ystävänsä takaisin navetan lämpöön. Tuuli oli ilmeisesti vienyt laukauksen äänen mennessään, mikä oli ihan hyvä. Miehet katsoivat yhdessä kun kuu taas katosi pilvien taakse, ja kävelivät sitten tuulelta suojaan, takaisin navettaan. "Tämä vuosi on jo alkuun yksi suuri katastrofi" Lucas huokaisi. "Saa nähdä, paljonko karjasta on jäljellä huomiseen mennessä, puhumattakaan tämän myrskyn jälkeen..."
0 Comments
Leave a Reply. |
TÄMÄ ON VIRTUAALITALLI
UpdatesTallipäivityksiä tekstimuodossa. Jos on.
OTSIKKO ... 1.3.2022 R.I.P. Taboo :( OPEN 16.11.2021 Boxi auki, tämmöistä lootaa en olekaan sivuilleni ottanut sitten Suntuubin jälkeen... Noh, piti kirjoittaa ylös että hevosia rekkailtu niin PKK kuin VRL:nkin listoille. Myös porrastettuja taas ralliteltu läpi tallin hevosten kanssa. Arkisto
April 2022
Tagit
All
VIRTUAALITALLI
|